Lapsena jo rikkauksia maan ihailen Voikukkien pellossa kahlailen Syksy kun sai, opetti opettajaa Ne on rikkoja vaan, viisas viikatteellaan Käy ne lakoamaan ♪ Oli opettaja vanha, vaan ei viisas todellakaan Vain yhteen malliin meitä käskettiin toimimaan Päätin tehdä kaiken juuri toisinpäin Ja niinpä mä jäin vain laulujen lankoja loimimaan Sillä epäilin käskyyn piilotetun orjan arjen harmaan Joka muille tuottaa turvan, harhan varmaankin Siellä valtatiellä on selkeää, soi se viisaiden ääni Ja samat sävelet kellossa, samat sävelet kellossaan Moni sinne meni ja sinne jää, mutta mä pidän pääni Ja elän yhä kuin pellossa, mä elän yhä kuin pellossa Moni täällä elä ei, on vaivoin vain elossa Herran huoli se on tai pimeämpi jossain Minut kitkeä he koittavat ja maatumaan kehottaa, mutta Rikka vain elellä rehottaa Sillä tiedän tänne haudatun koiran ja sitäkin kansaa Jolla kaidan polun kulku oli ansa Siellä valtatiellä on selkeää, soi se viisaiden ääni Ja samat sävelet kellossa, samat sävelet kellossaan Moni sinne meni ja sinne jää, mutta mä pidän pääni Ja elän yhä kuin pellossa, mä elän yhä kuin pellossa (Se elää yhä kuin pellossa) Päivieni avaruuksia arvostaen Siksi kai niin vankiloita vierastan Minne vain näin muotoutuvan sellaisen Edes pysähdy en, pellolle painelen Vartijat väistäen Siellä valtatiellä on selkeää Samat sävelet kellossa, samat sävelet kellossaan Moni sinne meni ja sinne jää Mä elän yhä kuin pellossa, mä elän yhä kuin pellossa