Se matkaili mieleeni ja pesi sydämeeni Ja kun sen huomasin, totesin, hyvä niin Vaan pian se oli poissa ja laskettiin viikoissa Kun mielenrauhan rippeitä metsästeltiin Niin etsintänsä aloin hädässä juoksujaloin Vaan enpä ollut ainoa milläkään main Kun metsästäjää monta, metsästi hahmotonta Niin tyhjin käsin minäkin palata sain, kyselin vain: Eikö kiusa riitä, ehkei riitä kukaties? Kuka päättää siitä? Ystävä vai vihamies? Usein tuntuu, ettei siitä ota selvää Kuinka monta miljoonaa kertaa Nimeesi niin turhaan huusinkaan Toivo Joskus seinälle puhuessani Parempia vastauksia saan Toivo Silti en voi muutenkaan elää Turvaan sinuun aina uudestaan Toivo Täällä on paljon tarpeettomuutta Mutta yhtä aina tarvitaan Toivo Toivo Toivo Kun taivaankaaren alla taas loisti kaikkialla Niin aloin luottaa jokaisiin huomisiin Ei riemun rajat riitä, kun heijastuksia siitä Tarttuu luontoon ja luontokappaleisiin Ja minne ei valo yllä myös sinne yltää kyllä Niin kuin ei mikään muu täällä matkata voi Vaikka on kuussa käyty, ei maassa tyhjä täyty Jollei työn taustalla toivon sävelet soi, iloa ilakoi Ja jos kituutatkin leivällä ja vedellä Piiskat perässäsi, epäusko edellä Mätkii naamatauluun, toivo laulaa laulun: Niille, joilla ei ole ketään Jonka kanssa jakaa murhettaan Toivo Niille, jotka merille mieli Mutta jäivät luo kahluualtaan Toivo Niille, joiden usko jo horjui Pyhään hyvyyteen ja Jumalaan Toivo Täällä on paljon tarpeettomuutta Mutta yhtä aina tarvitaan Toivo Toivo Toivo Toivo Toivo Toivo Toivo Toivo