Honkien humina hiljeni täysin
Kun kaikki puut kaadettiin
Mäyrät ne alkoi
Mäyrät alkoi vilkuilemaan
Toisiinsa, ja suunnitella siirtymistä
Vieraisiin, kaukaisiin maisemiin
♪
Missä voi makailla metsäsika
Kun sen kotimetsät noin vain kaltataan?
Pakko on jättää periferia
Ja suksia sinne sivistyksen maailmaan
Nyt mäyräkansan käpykaarti
Ottaa ruuan, mistä vain sen ikinä saa
Tuo metsänkaatajan kelohonkamökki
Siintää niiden silmiin tuolta mäen takaa
♪
Siniristilippujen lippusiimat
Tiluksia ympäröi
Ei mäyrät niistä piittaa. ne kintaalla viittaa
Ja jotakin sieltä söi
♪
Kuka on ihminen, kuka elukka?
Vaikea sanoa. Kuka sellaista voi tietää?
Sen vain me tiedämme, että armopaloja
Ja ainaisia koiranilmoja
Harva meistä saattaa sietää
♪
Nyt isäntä tuskailee tappioitaan
Hetkisessä harmaantuu tuo kuumapää
Vaan jollei hyväänsä toisille jaa
Helposti voi kaiken hyvän menettää
No, saako niitä kaikkia hengiltä
Vaikka hankkis kuuman konepistoolin?
Ne lisääntyy kuin jänikset konsanaan
Vaikka mäyräelukoita ovatkin
♪
Jollei niistä muuten päästä, pellot poltetaan
Niin navettakin paloi kivijalkaan, isäntä mukanaan
Nyt mäyrät käyvät pöytään tuossa talossa, jossa
Kaikki on kuin muinoin kotona Kuusamossa
♪
Kuka on ihminen, kuka elukka?
Vaikea sanoa. Kuka sellaista voi tietää?
Sen vain me tiedämme, että armopaloja
Ja ainaisia koiranilmoja
Harva meistä saattaa sietää
Kuka on ihminen, kuka elukka?
Vaikea sanoa. Kuka sellaista voi tietää?
Sen vain me tiedämme, että armopaloja
Ja ainaisia koiranilmoja
Harva meistä saattaa sietää
Harva niitä saattaa sietää
Harva niitä saattaa sietää