Pimeessä talos yksin,
Vaik päivänpaiste häikäsee,
Laudoitetut ikkunat pilkkoo kasvoiltas päivänsäteen, oot yksin
Vaik sun pöydän ääres frendit koossa
Et oo läsnä, oot pohjal
Sun mielen komerossa.
Nyökkäilet ja hymyilet,
Mut se on lihasmuistissa
Et sä tarkota pahaa,
Oot kaikkein vähiten vihatuimpii.
Kaiken saat kun tarviit,
Ei sun tarvii ain ees pyytää,
Oot mies jolle kaikki aina puoleen hintaan myydää.
Oot lokerossa taiteilijasielu,
Sun kovas kotelossa
Sä oot kaiken tilan vieny.
Toteutat ittees, maksat siitä kovan hinnan,
Sä kovetat ittes, teet tietä ylös pinnal.
Ei mua stagen valot häikäse,
Ei mua fanit kadul kuvaa,
Ei mua kateelliset läimäse,
Oon mies joka hukkuu katukuvaan.
Ei mua stagen valot häikäise,
Ei mua fanit kadul kuvaa,
Ei mua kateelliset läimäse,
Oon mies joka hukkuu katukuvaan.
En ollu niinku ne muut,
Olin ässävikanen rillipää
En soittanut suut mut rikoin niit, ku suutuin,
Nyt hävettää.
En onneks kävelly yksin,
Oli aina ystävii lähellä.
Nyt oon yksin ihan yksin,
Vaik joka päivä me kätellään.
Mä valitsin tieni pitkän ja hämärän,
Vaik ei mun mieli pitäny läjässä
Legitti taiteilija, mieli rämänä.
Ei mul ollu lempi supersankarii,
Se ainoo kandidaatti lähti ihan liian aikasin.
Oman elämän supermies,
Juoksen perässä mun unelmien.
Ei kukaan mua tunne kukaan mua tiiä viel,
Mut kiitän viel sitä joka vei multa kaiken,
Kaikki frendit rahat ja naiset.
Tein mun tyhjäst pöydästä buffetin,
Tulin yksin mun unelmii.
Ei mua stagen valot häikäise,
Ei mua fanit kadul kuvaa.
Ei mua kateelliset läimäse,
Oon mies joka hukkuu katukuvaan.
Ei mua stagen valot häikäse,
Ei mua fanit kadul kuvaa.
Ei mua kateelliset läimäse,
Oon mies joka hukkuu katukuvaan.