Maantien varrella, autoja lasken, kadun ylitän radan varteen,
Hetken kävelen, palaan kodin kulmaan, pimeää huoneistoa välttelen.
Joen pinnasta itseäni katson, tekee näky minut surulliseksi.
Tuntuu kuin kaikki katoaisi tyhjyyteen, vaivun alakuloon, murheelliseksi.
Kaupungin kadut ovat tyhjillään
Sataa lumi maahan hiljaa ja varhain,
On sunnuntai ja olen yksinään
Sataa lumi maahan hiljaa ja varhain
Raiteiden laidalla, junia katson, käännyn pois vailla seuraa.
Ei päivilläni ole päämäärää, tarkoitusta. Olen pyörä vailla odotusta.
Joskus toivon olevani jotrain muuta, prinssi silkkijalustalla.
Joskus odotan kaiken alkavan, eikä olevan vain mustaa.
Kaupungin kadut ovat tyhjillään,
Sataa lumi maahan hiljaa ja varhain,
On sunnuntai olen yksinään,
Sataa lumi maahan hiljaa ja varhain.
Kaupungin kadut ovat tyhjillään,
Sataa lumi maahan hiljaa ja varhain,
On sunnuntai olen yksinään,
Sataa lumi maahan hiljaa ja varhain,
Sataa lumi maahan hiljaa ja varhain,
Sataa lumi maahan hiljaa ja varhain.