Pertin hokkarit on aivan uudet
Ne joulua ylistää huulet
Hieman rohtuneet ja halkeilleet
On ne ja syvää hymyä tulosten
Lehdon kentän jäätä pitkin kiitää poika jaloissaan hokkarit
Äkkiä vastaranta pois katoaa
Horisontti kauas karkaa
Pimeys kaiken syö ja hetkessä
Mustaakin mustempi yö aistit tukahduttaa
Vaan poika seisoo yksin hän on lumen sankari
Pertin hokkarit on aivan uudet
Vaikka alla vaanisi mustaa jäätä ja sen alla mustat vedet
Levättömät jotka eivät pääty kai pohjaan koskaan
Niin kiitää poika sen jään päällä vaikka vastarantaa ei näy
Jossakin oksalta tippunut lumipöllö vajoaa loskaan
Pertti katosi kun piteli ilmoja
Sama poika jolla oli kotona kai pahoja ongelmia
Mutta aina iloisena kouluun tästä meidän pihan lävitse oikaisi
Kohtalostaan kyseltiin kylillä viikkoja
Kai se jonnekkin pois luisteli
Jossain vanhaksi eli
Vaan eräs valkoharmaa hapsinen
Kapakan nurkasta juuri viime hetkellä säästyi nukahtamasta
Puheille päätään puisteli
Pertin hokkarit olivat aivan uudet
Vaikka alla olisi vaaninut mustaa jäätä ja sen alla mustat
Vedet levättömät Jotka eivät olisi päätyneet pohjaan kai koskaan
Niin kiiti poika sen jään päällä vaikka vastarantaa ei näkynyt
Jossakin oksalta tippunut lumipöllö vajosi loskaan
Harmaahapsi tulee ja antaa jokaiselle lapselle ikioman paketin
Liisi sai junaradan
Pertti hokkarit
Jutta ihan saa avaruusraketin
Lastenlehdon lapset katosivat jälkiä jättämättä jokaikinen
Taisivat olla taikahokkarit
Jonakin päivänä muistan minne ne olikaan minua viemässä
Pakkaan kamani ja pakenen
Pertin hokkarit on bränikät