Ihmiset kulkee kadulla Kasvottomina On kaikilla päällään harmaata tai mustaa Ei ilmeitä ei hymyä Ei värisävyn sävyä Ei toisia silmiin katsota, Ikinä Jos kaksi niistä törmää ne jää paikoilleen, Ne siinä seisoo kunnes toinen kuolee Ja jossain hyvin kaukana viimeisen kerran halataan Tahtoisin sinne juosta Kysyn tietä mutta kukaan ei vastaa Maa on kuin tervaa siihen uppoaa kuin juoksuhiekkaan Itsestään vain huolehditaan muttei sitäkään Suuri voima pitää otteessaan Puhun mustaa Ihmiset tulvii kadulla kadulla kasvottomina Niiden määrä suurenee Harmaa meri sakenee Suuri massa jonka alle kuolee Ei sen eessä selviä Taivas tummuu Mustat pilvet peittää maan Lehdistä puhtaat puut sokaisee loistollaan Ja jossain hyvin kaukana tavoittamattomissa Näen valoa Sitä ei voi saavuttaa Ihmiset vilisee kadulla kasvottomina Ne liikkuu aina vaan nopeemmin Ei ne pysähdy Ne menee eri suuntaan kuin minä Tukkii tien Sen massan mukana virtaa kohti suurta rotkoa Nyt ne putoaa kadulta yhä kasvottomina Pudotessaan ne ei huuda Ei kai niitä kiinnosta Kun tämä paikka muuttuu mustaksi vellovaksi vaahdoksi Kysyn tietä mutta kukaan ei vastaa Maa on kuin tervaa siihen uppoaa kuin juoksuhiekkaan Itsestään vain huolehditaan muttei sitäkään Suuri voima pitää otteessaan Puhun mustaa Ja tänne ei jää ketään Maailma itkee yksinäisyyttään Niin itkisin minäkin