Kun kuljin kerran metsätietä reppu selässäin,
Niin suunnattoman marjamättään sattumalta näin.
Ja siinä alkoi juuri nuori nainen poimia.
Mä tunsin, että täytyy minun myöskin toimia.
Se marjastaja kurmartui ja hameen helma nous.
Mun sisälläni kiehuen jo kuuma veri sous.
Kun katselin mä yhä kiihoittuen mä peppua,
En malttanut ees selästäni heittää reppua.
Paljaana,
Paljaana
Näin perseen, jonka karvat kutsuvasti rehotti
Paljaana,
Paljaana
Niin panemaan se mua kehotti
Mä sitä näkyä en voinut kestää enempää,
Kun tunsin että minun tähtihetkeni on tää
Ei ihminen voi elää ainoastaan leivästä
Mua henki ohjas, aloin työntää sisään seivästä
Ja marjastaja lausunut ei sanan sanaakaan
Hän nosti pakaransa asentoon vain parempaan
En pelännyt mä jälkeläisiäkään rumia
Vaan työskentelin miehekkäästi ilman kumia
Paljaana,
Paljaana
Ei pitäis panna oikopäätä muukalaisia
Paljaana,
Paljaana
Saa muutakin kuin satiaisia
En saanut tosin sankkeria enkä kuppaakaan
Enkä edes tippuria, totta tosiaan
Mut jälkeen sen kun nussin sitä ventovierasta
Niin koskee, että hädin tuskin kärsin pierasta
Se marjastajan ukko näet muijan reitin ties'
Ja itse sattui olemaan hän vielä metsämies
Kun orgastiseen huutoon mulla turpa aukesi
Niin yhtä aikaa erilaiset pyssyt laukesi
Paljaana,
Paljaana
Sain perseeseen mä satsin ruutia ja rikkiä
Paljaana,
Paljaana
Ja neulottiin niin monta tikkiä