Ai, ai, ai sain seittemän vuotta,
Kun Anttia puukolla löin
Kun se mua haukku mölliksi
Ja härnäs päivin öin
No minä en pienistä hermostu
Ja Anttikin tiesi sen
Mutta kun se Antti
Mun tyttöni vei,
Minä itteäin hillinnyt en
No ei kai se o minun syy,
Jos kauppias puukon möi
Ja kun puukko
On tehty lyötäväks,
Minä Anttia keuhkoon löin
No ei Antti tykännyt yhtään,
Se alko tehä kuolemaa
Römäkällä äänellä rääkyi
Ja oli kamalaa kuunneltavaa
Meijän kylän vallesmanni
Tuli itte mua hakemaan
Sano, että sitten mentiin
Tiilenpäitä lukemaan
Ei tyttöni ollut paikalla,
Kun tuomari vuosia soi
Vaan kylän ämmät huivinsa alta
Sano voi sitä poikaa voi
Ei hurja ollu mun nuoruutein,
Enkä enkeli ittekkään
Sain seittemän vuota ja
Rapiat päälle, mutta kadu
En sittenkään
Mutta sitten kun
Vankilan portti
Mun takanani kilahtaa,
Niin tämä raikulipoika
Siitä paikasta tyttönsä
Luo vilahtaa
Nääs, se tyttö mulle kirjotti,
Että oikein oli kun,
Sen Antti-rontin tapoit.
Minä olen aina sun
Ja niin tämä raikulipoikakin
Pääsi naimisiin.
Vaikka se riiureissu
Kesti seittemän vuotta niin