Mä rakensin linnan Niin korkean hienon Hiekasta muovailin Valmiiksi sain Oi kerrohan äiti Kun linnaani katson Säilyy miks kauneus Hetkisen vain Oi pienoinen tiedäthän Kuinka tuo kaunis Maan kukkanen kuihtuu Ja pois häviää Kun tehtävä kukkasen Pienen on valmis Poistuu ja kauneus Muistoihin jää Myös sellaista asiaa Toisinaan mietin Sillon kun leikin Oon onnellinen Pikkulintusen pensaasta Kuolleena löysin Tunnetta tuota mä Ymmärrä en On lapseni kaikilla Tunnetta monta On pelokas Väsynyt Onnellinen Kun hautasit lintusta Niin viatonta Nimi tuon tunteen On surulinen Oi kerrohan äiti kun yksin mä kuljen Kerhoon tai kouluun tai minnekkä vaan Jos pelkoa ja yksinäisyyttäkin tunnen Kuka mua silloinkin käy auttamaan On totta et aina ei äitikään ehdi Kun lapseni hädässä on avuton Vaan kerronpa sinulle lapseni pieni Sinulla suojelusenkeli on