(Säv. & san. Ossi Paasonen)
Istui baarissa pienen kaupungin
Tyttö nuori hiljaa miettien,
Minne lähtisi matkustamaan,
Maanteille liftailemaan.
Automaatti soittaa iskelmää:
Sä ethän lähde, vaan kotiin tänne jää.
Voit saada lapsia viis,
Tyttöjä neljä niist,
Siis yksi vain sotaan joutukoon.
Lona, ei tunne ystävää,
Yksin vaikk on keskellä kotipitäjää.
Lona, ei enää tänne jää.
Hän tahtoo nähdä enemmän,
Ees jotain ymmärtää.
Vaikka ansaitsi hyvin elannon,
Tahtoi jättää hän tutun toimiston.
Kun ei ollut hän aivan kuin muut,
Toisten naisten kävi silmät, suut.
Tällä jäädä voi ilman ystävää,
Vaikka keskellä kotipitäjää.
Kun on tyttöjä viis,
Hampaissa yksi niist,
Naurunaihetta aina tarvitaan.
Lona, ei enää tänne jää,
Yksin vaikk on keskellä kotipitäjää.
Lona, istuu junankäytävään,
Vierellänsä kassi, jos on koko elämä.
Sykkii sydän suuren Pariisin.
Kulkee tyttö kiireisin askelin.
Suurkaupungin ihmisten virta
Kulkee suonissa maanalaisen.
Täällä ei oo tyttö yksinään.
Vapaa olla, vaik vieraat vierellään.
Heit on tiskaajaa viis,
Huonoko palkka siis,
Silti kaikki käy heistä pystypäin.
Lona, nyt ei oo yksinään.
Vapaa olla, vaikka on vain vieraat vierellään.
Lona, vaik ei kieltä osaakaan,
Jos sydämet lyö yhdessä, voit sanat unohtaa.
Lona, vaik on pieni huone sun
Voi se olla paikka, jossa melkein koti on.
Lona, jos päätät matkustaa,
Ei siihen mene kauaa, kun sä pakkaat kasseja.
Lona (Lona, da-dai-da-dai)