Yön kuilu jäinen, ei portteja näy
Ja yksinäinen vain etsien käy.
Vain itseään hän etsii sisältään,
Yö mustana mielessään.
Yön kuilu jäinen, ei portteja näy
Ja yksinäinen vain etsien käy.
Kuin ympyrän, myös sulkee elämän
Ja sokkona kulkee hän.
Yö musta kaiken varjostaa
Ja tie suoraan hulluuteen vain johtaa.
Ei kiinni aikaa saa.
Tää on kuolleen toiveen maa.
Yö hautaan kaiken peittää saa
Ja sen usvaan kylmät piirteet hohtaa.
Vain tuuli vaikertaa:
Tää on kuolleen toiveen maa.
Yön kuilu jäinen, ei portteja näy
Ja yksinäinen vain etsien käy.
Vain itseään hän etsi sisältään,
Yö mustana mielessään.
Yön kuilu jäinen, ei portteja näy
Ja yksinäinen vain etsien käy.
Kuin ympyrän, myös sulkee elämän
Ja sokkona kulkee hän.
Kuin virttä nuoruus vaikertaa,
Ja yön tyhjyys tyhjän mielen täyttää.
Ei kiinni mistään saa.
Tää on kuolleen toiveen maa.
Jäi kaikki kauniit haaveet taa
Ja vain turhuus henkiin jääneen näyttää.
Vain kuollut kasvaa saa,
Tää on kuolleen toiveen maa.
Yö musta kaiken varjostaa
Ja tie suoraan hulluuteen vain johtaa.
Ei kiinni aikaa saa.
Tää on kuolleen toiveen maa.
Yön hautaan kaiken peittää saa
Ja sen usvaan kylmät piirteet hohtaa.
Vain tuuli vaikertaa:
Tää on kuolleen toiveen maa.
Yö musta kaiken varjostaa
Ja tie suoraan hulluuteen vain johtaa.
Ei kiinni aikaa saa.
Tää on kuolleen toiveen maa,