Kuljen aamusta iltaan taas Ootan että pääsen nukkumaan Ei illat mihinkään kulu Jos niiden ohittavan odottaa Ja joka päivä jaksaa muistuttaa Samat valokuvat uudestaan Ne ylivalottuneina olohuoneen seinää koristaa Se on kai sitä mikä satuttaa Kun kerran tyhjän päälle polkaistaan Se oli piru joka piti mua pinnan alla liian kauan Ja blues hiljenee Jos katson taakseni en eteen nää Tai mitä siit on vielä jäljellä Tää on kai kaikki iso virhe Ei oo syytä jäädä miettimään En hiljaisuudesta saa taukoa En pakoon pääse vailla autoa Se epämuodostuneena vartta valtaväylän kaunistaa Se mutka monet meistä yllätti Kai minä heistä viimeisin On siitä kaksitoista vuotta se on pitkä aika täällä päin Ja blues hiljenee