Hei mietipä sitä mikä ruusunnupun saa kukaksi kasvamaan,
Mikä loistokauneus konsanaan sen kätköistä puhkeekaan
Ja mikä ilo siitä sitten syntyykään
Kun ne kimpuksi kokoat
Ja ystävällesi yllättäen
Ihan noin vain ojennat
Hei mietipä sitä mikä metsän puut saa keväällä kukkimaan,
Ja vehreät lehdet tuulessa suloääninä suhisemaan
Ja mikä ilo siitä sitten syntyykään,
Kun seassa syyssään
Samojen puunrunkojen väriloistossa hehkuvan näät
Niin pieniä ilot,
Niin suuria ilot
Niin kovin pieniä ja niin suuria
On ne elämämme ilot
Niin pieniä ilot,
Niin suuria ilot
Niin kovin pieniä ja niin suuria
On ne elämämme ilot
Hei mietipä sitä mikä koiranpennun saa häntäänsä huiskuttamaan
Ja ilman syytä sen kummempaa
Kättäsi nuolaisemaan
Ja mikä ilo siitä sitten syntyykään
Kun ulkona käväiset
Ja vihdoin viimein kotioven jälleen aukaiset
Hei mietipä sitä mikä linnunpojan saa jo aamusta laulamaan
Ja edellä kesäisen sadekuuron ääntänsä korottamaan
Ja mikä ilo siitä sitten syntyykään kun lintuemo pesälleen
Tuo ruokalastin suussaan
Ja antaa pojilleen
Niin pieniä ilot,
Niin suuria ilot
Niin kovin pieniä ja niin suuria
On ne elämämme ilot
Niin pieniä ilot,
Niin suuria ilot
Niin kovin pieniä ja niin suuria
On ne elämämme ilot
Hei mietipä sitä mikä anteeksipyynnön saa mannalta maistumaan
Ja mieli pahan tunnekuohun hetkessä haihtumaan
Ja mikä ilo siitä sitten syntyykään
Kun sijasta sanailun
Otatkin hellästi kädestä kiinni ja aloitat halailun
Niin pieniä ilot,
Niin suuria ilot
Niin kovin pieniä ja niin suuria
On ne elämämme ilot
Niin pieniä ilot,
Niin suuria ilot
Niin kovin pieniä ja niin suuria
On ne elämämme ilot
Niin pieniä ilot,
Niin suuria ilot
Niin kovin pieniä ja niin suuria
On ne elämämme ilot
Niin pieniä ilot,
Niin suuria ilot
Niin kovin pieniä ja niin suuria
On ne elämämme ilot
Niin kovin pieniä ja niin suuria
On ne elämämme ilot