Varjoissa vaanii. Istuttaa siemenen, Valheita korvaasi kuiskien... Sanoin sekoittaa horjuvan mielen Pahaan valjastaa käärmeen kielen Silmät sokaisee; johdattaa harhaan Lahtaa teuraaksi ystävän parhaan Avaa arpesi, paljastaa haavat Viillot verisen peitteen saavat Polttaa siltasi. Torppasi valtaa Kaiken riistää ja toivosi hautaa... Se pyrkii lähellesi kylväen kaunaa Tahtosi hauraan murtaa, ei anna hetken rauhaa Se hakkaa arkkuusi jo viimeistä naulaa Sovittaa köyttä kaulaan ja saatto-veisun laulaa; Mustan sekä ilkikurisen Aina vaanii kylväjä hulluuden Uhrinsa maan huomaan peitellen Kylvää riitoja; ruumiita niittää Mielen turmellen kateutta siittää Käsin känsäisin satoaan korjaa Kuolii heikosta seuraavaa orjaa, Jolle likaiset työnsä voi siirtää Oman merkkinsä kehoosi viiltää Vihan perimän näin turvatakseen, Sinut valjasti kantajakseen Se pyrkii lähellesi kylväen kaunaa Tahtosi hauraan murtaa, ei anna hetken rauhaa Hakkaa arkkuusi jo viimeistä naulaa Sovittaa köyttä kaulaan, ja saatto-veisun laulaa Piinaa meitä vuorollansa, säästele ei valtaamaansa Hakkaa arkkuusi jo viimeistä naulaa Sovittaa köyttä kaulaan ja saatto-veisun laulaa; Mustan sekä ilkikurisen Piinaa meitä vuorollansa. säästele ei valtaamaansa! Säästele ei valtaamaansa!