Vuodet vierii, tomuksi muuttuu, Valuu välistä sormien Jotain kadonnut, taikka puuttuu - Ei löydy etsien Elämä kuin kiero näytelmä, Minä hilpeä hahmo sen Verhon takana, Roolini vankina pyydän... Revi irti tämä irvokas naamio, Pyyhi hymyni valheellinen Tuo esiin joka olin joskus, Kädet sidotut vapaiksi laske Valot sammuu, näytös päättyy, Silmäni voin ummistaa Uneen vajoan ja vapauttani koitan tavoittaa Vielä koittaa päivä jolloin uudet roolit jaetaan Päivät vaihtuu, samat vuorosanat yhä toistetaan Loppuu aikani, toivo hiipuu takaa kasvojen uurteisten Oman osani tiukassa otteessa hiljaa manaten Revi irti tämä kirottu naamio, Murjo ihminen takana sen Unohda, joka olin joskus... Sido käteni; kahleissa kuolen! Valot sammuu, näytös päättyy - Silmäni voin ummistaa Uneen vajoan ja vapauttani koitan tavoittaa Vielä koittaa päivä jolloin uudet roolit jaetaan Päivät vaihtuu, samat vuorosanat yhä toistetaan Sielunsa rikki raastaa, kaiken kadottaa, kunnes hajoaa Näytelmään kiinni kasvaa, kunnes rooliaan toinen suorittaa