Katso kulisseja ihmisraunion, ne tyhjyyden kätkee sisälleen Anna viimeinen armoniskusi, lyö kunnes rappaus muurien murenee... Henki hiipunut löysässä hirressä roikkuu, kuolemaa odottaa Ei mikään liikuta turtunutta, ei tyhjyys suonut lohdutusta Katse lasittunut silmissänsä; vielä koittaa kätensä ojentaa Edes kipu ei ole läsnä, ei kukaan saata enää koskettaa... Potki kylkeen kaatunutta, kuule kuinka raukka korahtaa Turha sääliä sortunutta - elämäänsä pelkää, tuskin kuolemaa Henki hiipunut löysässä hirressä roikkuu, kuolemaa odottaa Ei mikään liikuta turtunutta, ei tyhjyys suonut lohdutusta Katse lasittunut silmissänsä; vielä koittaa kätensä ojentaa Edes kipu ei ole läsnä, ei kukaan saata enää koskettaa... Katse lasittunut silmissänsä; vielä koittaa kätensä ojentaa Edes kipu ei ole läsnä, ei kukaan saata enää koskettaa...