Oot nähny mun tippuvan kyydist,
Silti nostanu takas
Aamulla keittänyt teetä, sanonu "Huomenta rakas"
Vaikka aina ei jaksaisi nousta, et halveksi minua
Haluan sinua
Rakastun kannet mun, pehmeetä päätä, pehmeetä päätä
Oon sun käsissäsi sulaa jäätä, sulaa jäätä mä oon
Voiko elämältä vaatia, että aina ois kirkasta
Kannat mun pehmeetä päätä
Ei oo kanssasi huolia, vaikka riideltäis kunnolla
Kannat mun pehmeetä päätä
Oon eläny ku tuhlaajapoika, polttanut siltoja huolella
Pää polvissa laahaten käynyt pimeän puolellea
Sun kaa en riehu, en huuda, vaan pidän sua kädestä
En aio repiä sydäntä
Rakastun kannet mun, pehmeetä päätä, pehmeetä päätä
Oon sun käsissäsi sulaa jäätä, sulaa jäätä mä oon
Voiko elämältä vaatia, että aina ois kirkasta
Kannat mun pehmeetä päätä
Ei oo kanssasi huolia, vaikka riideltäis kunnolla
Kannat mun pehmeetä päätä
Mä en oo niitä, jotka ajattelee järjellä
Vaan niitä jotka ajattelee ääneen
Mut sun kuullen se ei tunnu ees niin typerältä
Ja välillä mietin mikä saa sut mun lähellä pysymään
Voiko menneisyyden selittämättä nähdä
Ja tiiät etten selvinnyt pehmittämättä päätä
Kun on synkkää enkä nää eteeni
Mitenkään, sä tuut istumaan mun viereen pimeään
Voiko elämältä vaatia, että aina ois kirkasta
Kannat mun pehmeetä päätä
Ei oo kanssasi huolia, vaikka riideltäis kunnolla
Kannat mun pehmeetä päätä
Voiko elämältä vaatia, että aina ois kirkasta
Kannat mun pehmeetä päätä
Ei oo kanssasi huolia, vaikka riideltäis kunnolla
Kannat mun pehmeetä päätä