Nousee alati taivahalle tulen ruoskima kämmen Ottaa vastaan siivetönnä yötä halkovan kurjen Naulan tulen läpisyömän leimaan maa hukkui Ruostui vehmas uhrilehto levotonna nukkui Sumussa aamukasteen käy kuoleman väki Käy tuomiolle viimeinen sen ennalta kai näki Mädän löyhkä ilmassa elää, nyt luonto kuolee Saata mielesi synkkään hautaan, huominen huoleen Alaston irstas luiseva metsä kutsuu luokseen Hiljaa käärmettä mustaa seuraa, sillä pian joku kuolee Kalmiston kuolleet puhuvat Kuvia heikoille maalaavat Kalmiston kuolleet kuiskivat Aarteestaan Kalmiston kuolleet puhuvat Totuudesta kuuroille kertovat Kalmiston kuolleet puhuvat Kirouksestaan Unesta mielipuolet palaavat Älä katso, älä nuku Leikkaa irti silmäluomesi Kuolleet tietävät nimesi Älä katso, älä nuku Leikkaa irti sinun korvasi Suon sydämeen kerääntyy, musta seurue manaavan Lähteestä nousee kirotun käsi Peittyy kuiskauksiin taivasten, musta seurue manaa vaan Tässä lepää murhamiehen aarre Mädän löyhkä ilmassa elää, nyt luonto kuolee Saata mielesi synkkään hautaan, huominen huoleen Alaston irstas luiseva metsä kutsuu luokseen Hiljaa käärmettä mustaa seuraa, sillä pian joku kuolee Suon sydämeen kerääntyy, musta seurue manaava Lähteestä nousee kirotun käsi Peittyy kuiskauksiin taivasten, musta seurue manaa vaan Tässä lepää murhamiehen aarre