Sua ajaa se tunne, joka iskee aina Perjantaina baarissa, kun joku Sun kanssasi katsetta vaihtaa Tanssilattialla. Sä menet sen Luokse, tanssit sen kanssa, sanot: "Mulla on kämppä keskustassa." Ehkä vielä enemmän sua ajaa se Tunne, joka iskee siinä hetkessä, Kun viikon päästä kahvilassa Sanot: "Meitä ei oo tehty olemaan Yhdessä" ja jos se vastaa: "Mä Tahdon jatkaa", niin jotenkin Kierosti se tuntuu hyvältä. Taas sen täytyy muuttuu, taas sen Täytyy muuttuu, taas sen täytyy Tuntuu jollain tavalla uudelta. Taas sen täytyy muuttuu, taas sen Täytyy muuttuu, sun täytyy pitää Viimeiseen asti ohjakset hallussa. Mietit: "Tämä on kyllä minulle Väärä, minä löydän vielä Paremman", etkä periksi anna Kyllä mihinkään suuntaan, sua ei Kukaan komenna. Ajattelet: se on Parempi jättää vielä, kun siitä pääsee Helpolla ja maailma on auki vielä. Samana iltana baarissa, kun joku Sun kanssasi katsetta vaihtaa Tanssilattialla, sä menet sen Luokse, tanssit sen kanssa, sanot: "Mulla on kämppä keskustassa."