Rupikonnaksi koulussa mua kutsuttiin. Keittiön täditkin sanoi mee jauheliha kotiin. Olin ruma sekä alieni niinkin paranormaalissa kasvuympäristössä kuin Tyrnävällä. Tytöt eivät katsoneet mua koskaan silmiin, itkin sitä usein öisin, isoveli sanoi 'turpa kii'. Äiti puhalsi levolle nyt lasken luojani, vedin peiton suojaksi- ja laskin miljooniin. Ja mä pyysin etten aina olis yksikseen. Että astuis eteiseen, se kirkkammista kirkkain olento rakkauden. Toivoin siltä parempaa- onnea tyttökuvioitten kaa Mietin mikä vitun jumala se semmonen on joka- mulle pahinta paskaa tahtoo aiheuttaa? Menin joen rantaan hengittämään, tuttuun kohtaan asti kahlasin; Vesi oli, lämmintä. Ja mä pyysin etten aina olis yksikseen. Se kulki päältä vetten, se kirkkammista kirkkain tähdenlentonen. Toivoin siltä parempaa- onnea tyttökuvioitten kaa Mutta mitä mä sain? Mä jouduin ihmissuhdeongelmiin. Ihmissuhdeongelmiin. Ja mä pyysin etten aina olis yksikseen. Se kulki päältä vetten, se kirkkammista kirkkain tähdenlentonen. Toivoin siltä parempaa- onnea tyttökuvioitten kaa Mutta mihin mä jouduinkaan? Mä meen pää eellä pohjaan. Pää eellä pohjaan Mutta eipä paljon haittaa. Mä lähden luontoon muutan muotoon harmaakarhun.