Täydellisyyttä tavoitellen
Melkein valmis kuolemaan
Tehden itsestään näin pellen
Tuhlaten kaiken arvokkaan
Häpeän otti, kätki syvään
Tarjoten näin sille suojan
Ruumiiseen ryvettyvään
Jätti arvet pilkan tuojan
Yhä vielä paalussa häpeän
Roikun pääsemättä vapaaksi
Jos jostain jonkin kohtalon oikun
Saisin pelastukseksi
Yhä vielä kahlittuna
Ei merkkiäkään toivosta
Jos kahleet saisin murrettua
Voisin irti päästää vihasta
Uhraten itsensä perkeleelle
Eläen muussa hetkessä
Antaen arvonsa arvottomalle
Unohtaen itsensä
Katkaisten siteet syvyyksiin
Peläten sen palaavan
Vannoen valansa kuiskaten
Ja kadottaen äänensä
On aika häpeän koittanut
Lähteä tästä kehosta
On arvo sillekin annettu
On annettu sille aikansa
Sille löydy sijaa ei
Tien päässä valinnan tehneenä
Löydy ei sille ymmärtäjää
Joka antaisi itsensä
Ei löydy sille ymmärtäjää
Ei löydy sille sijaa enää
Häpeäpaalu katkeaa!!!
Yhä vielä paalussa häpeän
Roikun pääsemättä vapaaksi
Jos jostain jonkin kohtalon oikun
Saisin pelastukseksi
Yhä vielä kahlittuna
Ei merkkiäkään toivosta
Jos kahleet saisin murrettua
Voisin irti päästää vihasta