Halogeenit halkoo öljysoran pintaa,
Usein mietin ajamani lastin hintaa.
Joskus on komiata kuutamoyötä silloin kiristän vyötä.
On helppoa rattiin nukkua, mutta pillerit virkistää.
Vatsalaukun ne voi rikkoa, mutta rekkamies vain irvistää.
Usein ylisuuri lasti joskus hikoon kamalasti, kun aikaa ei ole tappaa.
Mutta tapa jolla mies leivän hikoilee, on tapa jolla mies elelee.
Öljyiset sormet ja karkea kieli, trasselin puhdas on mieli.
Tien pinta jäinen mies rämäpäinen, yöllä vain lämpenee.
Anja on muhkea yöbaarin myyjä tuolla puolen Muuramen.
Hän on lihallinen nainen, joka lihapiirakoilla yötaipaleella ravitsee.
Mies viimeisen kurviin naftaa polttaa ja rehevyyttä ihailee.
Ja tapa jolla mies syö ja rakastaa, on tapa jolla mies elelee.
Rekkaa revitään pajatsot peritään kannullinen kahvia on pakkomielle.
Aamuyön tunneilla perille kun keritään yö tuoksuu naftalle ja hielle.
Mutta hirvi älä tule tielle.
Pienyrittäjä tai toiselle renki, samat yöajot ja löysässä henki.
No minun oli velka kun rekan hankin yrittäjän vapaus pankin.
Jos ne sosialisoi tekis kunnolla sen nyt ne ees taas vetkuttaa.
Pienemmät koittaa kitkuttaa ja isommat petkuttaa.
Olen työntänyt mä kättä oikeutta kysymättä
Monet kerrat herrain paskaan.
Ja tapa jolla mies lyö ja nurisee, on tapa jolla mies elelee.
No rekkaa revitään pajatsot peritään
Kannullinen kahvia on pakkomielle.
Aamuyön tunneilla perille kun keritään yö tuoksuu naftalle ja hielle.
Mutta hirvi älä tule tielle.
Tervola, Oulu ja Pulkkila, Piippola,
Viitasaaren jälkeen on Muuramen huoltis.
Tampere ja Humppila stereobaari ja sitten jo siitää Åbo.
Rekkaa revitään pajatsot peritään kannullinen kahvia on pakkomielle.
Aamuyön tunneilla perille kun keritään yö tuoksuu naftalle ja hielle.
Hei hirvi! Siit ei hyvää seuraa jos kaksi isoa törmää. Sinä ja minä.
Siispä hirvi älä tule tielle.