Nään vanhaan Tornatorin yhä vielä mielessäin
Kun sillä silloin matkaan lähdin lapsuusystäväin
Niin jäi koulu kesken sulla
Piti mun myös mukaan tulla
Mut vanhempien käskystä mä koti rantaan jäin
Sun lähtösi seurasin mä päässä laituri
Me viisitoista vuotiaita oltiin kumpikin
Sinä pidit oman pääsi
Säädit itse elämääsi
Koit nuorena sen kaiken mistä turhaan uneksin
Albatrossi joka lepäämättä liitää
Se sinun sielusi on juuri kukaties
Taivaan sinessä vapaana sä saat kiitää
Lapsuus toverini vanha merimies
Lapsuus toverini vanha merimies
Sä tornaatorin matkassa näit Rion kuumat yöt
Ja tutkit tarkkaan kauniit honolulun kaislavyöt
Minä jatkoin lyseossa sitten kunnanvirastossa
Ei kutsumuksen mukaan satu jokaiselle työt
Ja töiden jälkeen yhä useammin iltaisin
Mä kapakassa istuin lasin pohjaa tuijotin
Miks en lähtenyt sun mukaan
Mua ymmärrä ei kukaan
Mä elämältä olin odottanut muutakin
Albatrossi joka lepäämättä liitää
Se sinun sielusi on juuri kukaties
Taivaan sinessä vapaana sä saat kiitää
Lapsuus toverini vanha merimies
Lapsuus toverini vanha merimies
Sain kuulla että tornaattori jo romutettu on
Mä itse tunsin kokeneeni saman kohtalon
Eipä ollut virkaa enää
Tumma puna peitti nenää
Ja rannalla mä yksin istuin nousuun auringon
Kun lähelleni näin mä naurulokin kaartavan
Niin tiesin että jotakin nyt vihdoin oivallan
Siinä sielu on sen miehen jonka työt jää puolitiehen
Ja joka kaiken rakentaa vain varaan unelman
Mut Albatrossi joka lepäämättä liitää
Se sinun sielusi on juuri kukaties
Kerran lailla sen saan vapaana myös kiitää
Jos teen työn kuten vanha merimies
Jos teen työn kuten vanha merimies