Tulijuova seisoo suorana leimuten Loistaa tähti viisikulmainen Keskellä sinetin kultaisen Valolanka, verevä juova Nousee silmästä luomettomasta Käärme seitsemäinen Syöksyy kehosta kirkastetusta Mestarin jäätävä tulipatsas Kuoren kahtia halkaisee Kunnes koetus läpäisty on Mielen väliin ristille naulitsee Valolanka välkehtivä Kohoaa korkeuksiin kierrellen Kerran lyijyinen kuutio ristiksi avautuu Ja sen hopeinen hohka jalostuu Kierähtäen itsensä ympäri Paljastuu sisästä täydellisyyden temppeli Läpi kylmän avaruuden Syöksyy nuoli purppurainen Kultainen kipunoiva kuolematon Kupolin harjalta sinkoaa tyhjyyteen