Impulssi niin kovin väkevä
Silti edelleen kuin muodoton
Valaisee Työtä valollaan
Kylmän katseen jäinen nerokkuus
Helvetin tulet syvällä sisässäni
Ego kurottaa kohti Itseä
Älykkyys ja intuitio perusteellisesti yhdistyneenä
Mielen aavikoilta
Kuolettavien kallioiden ja polttavien laaksojen lomasta
Olen löytänyt yksinäisen rauhan
Tuskallisen työstämisen kautta
Elementtien tulet ovat viimein muunnettu
Eteerinen Manas, Oi Sisäinen Mestarini
Näen nyt niin kovin kirkkaasti!
Heidän on nähty palvovan hopeanhohkaista kylmää kuuta
Sen värisyttävän tummassa kauneudessa he näkivät jumaluutensa heijastuvan
Epäilemättä heidän kohtalonsa oli rakastua kuvajaiseensa
Nautintojen lävitse käyden he oppivat kärsimyksen salat
Kerran ylistettynä, nyt viimein ylös kohotettuina
On niistä tullut syvemmälle käyvän elämän siemenet
Kuolemattomuuden kaipuu
Vasen käsi viimein hallitsee
Kotkan silmän takana
Vapautuminen kahleista
Ja katso, nyt nousen läpi ilman!
Kun näkyjen verhot haihtuvat
Jatkan matkaani kohti mysteerioita
Intohimo – neitsyen pelastus
Tyhjyys vartoo
Valonkantajan ylösnousemuksen loistoa