Tuo vanha mies, joka minut kerran näihin pyhättöihin johdatti Tehdäkseen Itsestäni Monoliittitemppelin Kiviset monumentit, ajan valtaa vasten pystytettyinä Sofia, kaikkea syleilevä viisaus Kätesi kaikkialle avartuvat "Hiljaisuus on kultaista Älä heitä helmiäsi sikojen eteen" Mestarini kerran rannikolta löysin Rautainen magneetti ja altaassa vellovat syvät vedet Totisesti oli koru kaulassasi, mikä minut tänne johdatti Olen viimein tehnyt Itseni korkeimman kaltaiseksi Pentagrammaton Kaksinaisen tähden loisto sydämessäni Näkymättömän Jumaluuden Kasvot Ovat totisesti taikuuden merkkiteoksia Tuo Vanha Näkki Syvyyden kelluja Häntä eivät houkat koskaan käsittäneet Sisareni, tyttäreni kielletystä valosta Punainen lohikäärme, kullanvihreä leijona Vainoten minua vainoan heitä Uskolliset Vartijani Siunaan teitä kaikkia Tälle tähtien valaisemalle aavikolle Astun yksinäiseen pimeyteen Ja jätän Atlaksen urotyöt viimein taakseni