Kaksiteräinen miekka Ja kielletty ihmisyys Virran kaksi suuntaa Eläin taikka Jumala Omaan sydämeeni on peitseni suunnattu Sen terän riemulla isken rintaani Auki revityn sydämen kammiossa Häikäisten loistaa ylihengen pyhää valoa Syvään viilletyt urat Sielun kudoksessa Kadotuksen kolkko kaiku Hiipii näyttämölle uusi olento Kunnia olkoon Mestarille! Hänen maljaansa olen vereni vuodattanut Sinne kerta toisensa jälkeen jotain itsestäni jättänyt Sen Saatanan sanaton kauneus Sielun suunnaton kadotus Syvän tuskan riipivä riemu Ovat perhosen siivet viimein auenneet... ...Ja katkenneet On miekkani titaanista valettu Ruumiini puhtaasta tulesta Silmissäni tähtien kimallus Vasen käteni vihani voima Veri Mestarin miekasta valunut Tähän maljaan vuodatettu Sen totuus on kirjoittamaton