En armoa voinut hyväksyä En kuolevaisten rajallista tietoa Kohti jumalten lahjaa syljin Ja sitä riemuissani halveksin En pelastusta luokseni koskaan pyytänyt Vain ehdotonta totuutta halasin ja syleilin Onnea, iloja, suruja En alhaisia varjoja voinut arvostaa Ei veri haavoistani ehdy Kun sydämeni raiskataan yhä uudelleen Tyhjäksi tulemisen mahdollisuus Autuas hiljaisuus unohduksen vesissä Ei kuolevaisten lahjoja minulle suotu Aeonien tuskat kannan sisässäni Omaehtoisen ylpeyteni kirouksessa Sysipimeän avaruuden hiljaisella pinnalla Mestarin silmän loisteessa seuraan tähtien elämät Ikuisen tuskan piinaavassa riemussa Huudan syvyyteen herran nimeä Saturnus, kylmän tähden salaisuus! Kuin puhdas kristalli On magneettinen katseeni Kuoleman kaikkivaltius Sen sielusta nostan esiin Maailmojen julmuus Ääneni kaiku syvyydessä