Kuinka monesti olenkaan herännyt kalvaaseen päivään Ja vihannut sen heikkoa haureutta Ei yksikään kauneutta rakastava voi hyväksyä Luojan rumaa irstautta Viisas pöllö, ja muut yön eläimet Teidän kynsiinne luovutan minä lihani Olkoon sen kalman tuoksu minun messuni Hävityksen antaumus öinen sinfoniani Kuinka monesti olenkaan ulvonut villipetojen kanssa Huutaen tuskassa hymnejä Sille, joka ikiyössä asustaa Luomattoman Jumalan pauloissa Ei syvyydestä pois liikuta On kaikki luotu surua ja tuskaa Vain tyhjyydessä asuu totuus Sielun kuolema Kadotus maailman harhoista Kuoreutuneen olennon tuho Ehdoton kieltäymys maailman saastasta Kuin toukka, joka murtautuu ulos kuorestaan Nousten hengen rajattomaan maailmaan Laskeutuen kadotuksen kuiluun Olemattomuuden luomattomaan pisteeseen Viimeisellä lepää henkeni kirkkaassa tähtein yössä Ja ihailee hiljaisuudessa Sen sanoinkuvaamatonta kauneutta