Tie oli kummallinen Valon näin varjoissa sen Taipuivat puut kumaraan Puhuivat, kuiskailivat Näin oli jo aamuyö Kun himmeni tähtien vyö Lähteä tahtonut en Kun näin kaiken kauneuden Kun hiljainen maa vain tuuditti lastaan Ei et surra saa, minä kiedon sinut valkeaan Jäätynyt maa niin suojeli lastaan Ei et surra saa, minä kiedon sinut valkeaani Minne muistot pakenee Ei koskaan palaa ennalleen Nyt tuijottaa kasvoton maa Miksi kätkee rakkauttaan Hiljainen maa niin tuuditti lastaan Ei et surra saa, minä kiedon sinut valkeaan Jäätynyt maa niin suojeli lastaan Ei et surra saa, minä kiedon sinut valkeaani Jäätynyt maa vain tuuditti lastaan Ei et surra saa, minä kiedon sinut valkeaan Hiljainen maa niin suojeli lastaan Ei et surra saa, minä kiedon sinut valkeaan Jäätynyt maa niin suuteli lastaan Ei et surra saa, minä kiedon sinut valkeaan Hiljainen maa niin rakasti lastaan Ei et surra saa, minä kiedon sinut valkeaani