Tästä hetkestä toiseen Minä takerrun loiseen Itseään inhoavat ajatukseni mätänee Näen, kuulen, tunnen kuin jäässä Kaiken syövän vitutus päässä Myrkky on häädettävä ulos Vaadin, kerjään Mutten välitä enää Maailma loppuu metsän rajaan En pysty anteeksi antamaan ♪ Niin se vastaa, kun uhoan Kun omatuntoni tuhoan Kerran yhtä luuta Nyt vieras ja etäinen Jos oli ennen, tänään on toisin Nyt paisun, makaan ja loisin Vieläkö yli talven yritän Vaadin, kerjään Mutten välitä enää Maailma loppuu metsän rajaan En pysty anteeksi antamaan Ei sillan siltaa, ristin sieluakaan En pysty anteeksi antamaan ♪ Maailma loppuu metsän rajaan En pysty anteeksi antamaan Ei sillan siltaa, ristin sieluakaan En pysty anteeksi antamaan